Tässä nyt on se kauan lupailemani kysymyspostaus, ja toivottavasti olen osannut vastata jokaiseen kysymykseen riittävästi :)
"Miten brittikoulu eroaa suomalaisesta
koulusta?"
Brittiläinen
koulujärjestelmä eroaa suomalaisesta monella tapaa.
Koulunkäynti
voidaan aloittaa jo neljävuotiaana. Jos on syntynyt ennen syyskuun ensimmäistä
päivää, täytyy koulu aloittaa sinä vuonna kun täyttää 4, jos taas on syntynyt syyskuun
ensimmäisen päivän jälkeen, joutuu odottamaan vuoden. Näin siis jokaisella
luokka-asteella on eri vuonna syntyneitä oppilaita. Ensimmäisenä on Primary
school (verrattavissa ala-asteeseen), ja sen jälkeen jatketaan Secondary
Schooliin (yläasteen tyyppinen), luokka-asteille 7-11. Secondary School
vaiheessa alkaa kilpailu eri koulujen välillä olla jo kova, ja koulujen
opetustasossa on huomattavaa eroa. Secondary School tähtää 11. luokan lopussa
oleviin valtakunnallisiin GCSE kokeisiin. GCSE-kokeilla on iso rooli, sillä
niiden perusteella haetaan jatko-opiskelupaikkoihin, ja näistä kokeista saadut
numerot menevät suoraan päättötodistukseen. Tilanne vastaa jossain määrin
Suomen yläkoulua ja päättötodistuksen merkitystä. Secondary Schoolin jälkeen on
vuorossa Sixth form tai BTEC college.
Englannissa
Sixth form, eli lukio kestää ainoastaan kaksi vuotta. Sixth formin ja Suomen
lukion isoin ero on opiskeltavien aineiden määrä. Aineita valitaan vain kolme
tai neljä, joita opiskellaan kaksi vuotta. Oppitunteja (meidän koulussa) oli
kolme viikossa yhtä ainetta kohden, kukin 1h 30min pituinen. Vuoden lopussa
joistakin oppiaineista oli kaksi koetta ja joissakin arvosana määräytyi
kurssityön sekä yhden kokeen perusteella. Kaikki kokeet ovat valtakunnallisia.
Suomen lukiossa oppilaalla on paljon enemmän vastuuta sekä vapautta verrattuna
englantilaiseen järjestelmään.
Ammattikoulua
vastaava on ”college, BTEC”, jota pidetään Englannissa huonompana vaihtoehtona.
Joskus oppilaat vaihtavat collegeen, jos Sixth form ei suju kunnolla.
Yhden selvän
eron huomasin opiskelun motiiveissa. Suomessa opettajat (ainakin minun
opettajani) koittavat aina painottaa, miten opiskelemme itseämme varten – emme
koulua tai vanhempia. Englannissa opettajat taasen painottavat sitä, että
vaikka ette tätä (mikä tahansa opiskeltava asia) todennäköisesti tule missään
muualla tarvitsemaan, sitä kysytään kokeessa ja näin teidän pitää vastata, että
saatte tarvittavat pisteet. Aikaisempien vuosien kokeita käydään läpi, ja
koitetaan arvailla mitä mahdollisesti kysytään tänä vuonna..
"Onko lukio siellä siis kaksivuotinen
ja onko sen käyminen kuinka yleistä?"
Kyllä, lukio
on kaksivuotinen. Tosin, jotkut oppilaan jotka menestyvät huonosti ensimmäisenä
vuonna, saattavat saada mahdollisuuden uusia ensimmäisen vuoden ja siten lukio
saattaa venyä kolmivuotiseksi. Luulen, että Englannissa nuoret hakevat melko
tasapuolisesti sekä lukioon että ammattikouluun, mutta niin kuin sanoin,
ammattikoulua pidetään huonompana vaihtoehtona joten on myös mahdollista että
lukiossa opiskelevat ovat enemmistö.
"Mitkä on Britannian parhaat, entäpä
huonoimmat puolet?"
Hyviä puolia
ajatellessa tulee mieleen niin monta asiaa, että on hyvin vaikea nostaa
pinnalle vain muutama. Julkinen liikenne, esimerkiksi junat, toimii mielestäni
hyvin Englannissa, eikä matkustaminen edes ole kauhean kallista. Joka paikkaan
pääsee helposti, kunhan varaa tarpeeksi aikaa, sillä varsinkin bussit ovat
myöhässä usein..
Toinen asia
mikä tulee mieleen, on brittiläinen ruoka. Yleensä kaikki sanovat että
Englannissa ruoka on aivan kamalaa, mutta ne jotka näin väittävät, eivät kyllä
ole varmasti maistaneet englantilaista Sunday roast dinner’iä ja esimerkiksi
siihen kuuluvaa Yorkshire pudding’ia. Myös englantilainen tee, maidon kanssa tietenkin, on rakkaus <3
Kolmas asia,
mikä on pakko mainita, ovat aivan upeat maisemat sekä kauniit vanhat
rakennukset. Iso-Britanniasta löytyy paljon nähtävää kun vaan osaa etsiä,
vanhoja linnoja, sodanaikaisia rakennuksia, mahtavia näköaloja jne.
Dover
The White Cliffs of Dover
Hastings
Brighton
Folkestone
Niin
hassulta kuin kuulostaakin, mutta asia josta en pitänyt ollenkaan ovat hanat.
Tarkoitan siis käsienpesuhanoja tai suihkussa olevaa hanaa. Laitan tähän nyt
pari kuvaa havainnollistamaan asiaa.
Tässä
ensimmäisessä on tyypillinen käsienpesuhana, koulussa meillä oli vain tällaisia
hanoja. Kuka nämä hanat on ylipäänsä suunnitellut?? Eli valitse siitä sitten
haluatko palovamman vai pestä kätesi jäätävän kylmällä vedellä, tuloksena
kuivat ja rasvausta kaipaavat kädet. Itse valitsin yleensä kylmän hanan..
Ideana on mahdollisesti saattanut olla se, että vesi lasketaan käsienpesualtaaseen ja pestään kädet siinä, mutta siinä tapauksessa olisi ehkä kätevää jos altaan lähettyvillä olisi joku tulppa käytettävissä, ja tällaistahan ei ainakaan koulusta löytynyt…
Toisenlainen
hanatyyppi on tämä, jossa kuumalle ja kylmälle vedelle on erilliset vivut mutta
vesi tulee ulos samasta hanasta… Tämä on jo vähän parempi mutta meneehän
siinäkin aikansa, ennen kuin siitä vedestä saa sopivan lämpöistä.
"Mitä jäät kaipaamaan
Englannissa?"
Perhettäni
ja ystäviäni tietenkin!
Sekä myös
sitä kuinka ystävällisiä ja kohteliaita ihmiset ovat. On ihan mukavaa kun
esimerkiksi kaupan myyjät ja ylipäänsä muut vieraat ihmiset kutsuvat sinua
”darling”, ”dear” ja ”love”. Tietenkin perheen sisällä näitä hellittelynimiä on
vielä enemmän. Brittiläiset ovat varmaan maailman kohteliaimpia ihmisiä, sillä
jos esimerkiksi törmäät johonkuhun tai roiskutat vahingossa vettä heidän
päälleen, niin he pyytävät sinulta anteeksi! Joskus en edes tiennyt mitä varten
joku pyytää minulta anteeksi. Ylipäänsä sanoja please, sorry ja excuse me
käytetään paljon, eikä niitä koskaan voi käyttää liikaa.
"Mitä kauan kaipaamaasi asiaa odotat
eniten kotiin palattuasi?"
Sauna. Tarvitseeko
enempää sanoakaan.
"Aiotko tai haluaisitko kenties
myöhemmin vielä palata britteihin joko opiskelun tai työn / työharjoittelun
merkeissä?"
Kyllä. Kyllä
haluan. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sillä en osaa vielä tarkkaan
sanoa mitä esimerkiksi teen lukion jälkeen, mutta aion joka tapauksessa palata
takaisin Englantiin jossain vaiheessa.
"Miksi olet kiltti oppilas ja väsytät
ittes opiskelemalla, vaikka voisit tehä vaikka mitä muuta?"
Jaa a. Kyllä
mä teinkin paljon kaikkee muuta opiskelun lisäksi. Mutta luulen että mun
sisällä asuu pieni perfektionisti joka haluaa näyttää pystyvänsä ihan mihin
vaan, vaikka se sitten tarkoittaisi 76 aiemmin itse kirjoittamansa psykologian esseen ulkoa opettelemista
koetta varten.
"Voiko briteissä juoda vettä
hanasta...?"
Se riippuu
alueesta. Periaatteessa vettä voi juoda hanasta. Mä ainakin join aina kotona
vettä hanasta. Mutta käydessäni Lontoossa, välttelin hanaveden juomista. Myös
kun kävin tapaamassa ystäviäni Buckinghamshiressä, mielestäni hanavesi siellä
maistui hieman oudolta. Kerran ollessani kaverini luona hän kehotti minua täyttämään
juomapulloni keittiön hanasta, eikä kylpyhuoneen hanasta, kenties heidän
talossa joistain putkista irtoaa jotain metalleja..
"Montako lukijaa sulla on?"
Hahhaa
nolottaa paljastaa, mutta ihan lukija lukijoita mulla oli neljä kappaletta.
Mutta blogin katselukertoja on melkein 5000, eli kyllä siinä kanssa muutama
muukin anonyymi lukija on todennäköisesti mun blogia seuraillut..
"Miten luulet vaihtovuoden auttavan
tai vaikuttavan tulevaisuuden opiskelukokemuksiin?"
Tietenkin
vaihtovuosi kehitti englanninkielen taitoani; englanniksi opiskeleminen ei tule
enää olemaan ongelma tulevaisuudessa. Vaihdossa ollessani myös ymmärsin miten
hyvä Suomen koulusysteemi ja opetustavat ovat. Ennen vaihtovuottani olin varma
että haluan mennä yliopistoon Skotlantiin, nyt en enää olekaan yhtä varma, en
edes tiedä miksi.
"Muokkasiko vuosi
ammattisuunnitelmia?"
Tavallaan.
Edellisen kysymyksen vastauksessa jo kerroin, että ennen vuotta olin aivan
varma, että haluan yliopistoon Skotlantiin. Enää en kuitenkaan ole varma,
vaikka vaihtoehtona se on edelleen hyvin vahva. Vaihtovuosi oikeastaan sekoitti
kaikki aikaisemmat suunnitelmani ja enää en ole varma mitä haluan, tajutessani
miten monta vaihtoehtoa on olemassa.
"Oliko kivempaa mennä Englantiin vai
tulla Suomeen?"
Tätä
kysymystä multa on kysytty moneen kertaan, ja tähän on todella vaikea vastata.
Kun lähdin Englantiin, minua pelotti, enkä halunnut lähteä, mutta kuitenkin
halusin. Kun Suomeen lähtöpäivä koitti, minua pelotti, en halunnut lähteä mutta
kuitenkin halusin. Löysin yhdestä blogista pari tällästä, tähän kysymykseen
hyvin liittyvää, kirjotusta. Joten liitän ne nyt tähän, koska nää vois ihan
hyvin olla mun itse kirjottamia sanoja.
“People always talk about how hard
it is to go somewhere and adapt to the new environment.
When arriving to your host country
you had a certain certainty that in the end you would go back home and even
though sometimes it seemed like an eternity, the time flew by and you always
had that in mind. Now you have to go back and leave this life you built. Your
new life of which your friends and family at home barely know anything. Sure,
you told them about it, and they saw the pictures. But they don’t know what it
was like. They don’t know what bus you had to take to go to school every day.
They don’t know how you got so used to your name being mispronounced. -- They
don’t know how lonely you felt sometimes, but how great the experience was in
the end. Most of all, they don’t know what you have to leave behind.
I remember my last weeks very well.
I don’t think I have ever been such an emotional mess as I was then. On one
hand I was super excited to go back. To see my friends, my family and my
country. I had made a list of all the foods I would eat when I was back home. I
was going to rob a supermarket. I was going to enjoy the weather. I was going
to talk without being afraid of making some grammatical mistakes. But I was
also extremely sad, because I knew what I would have to leave behind.
‘Cause what you’re leaving behind is
not a country. It is not the people. It is the experience. Leaving after your
exchange means it will never be that way again. You can come back, but you
won’t have to take that bus to go to school. -- Even with your host family it
will be different because you will probably never live with them anymore.
I know this thought is extremely
terrifying. It is also really sad. I would give anything I could to go back to
my exchange year. -- I think I still start 70% of my stories with “During my
exchange..”, which is probably annoying the crap out of the people around me,
but I don’t care. Because it was amazing.”
“You will go home with unbreakable
friendships and memories hard to replace. And probably you find yourself
debating because you no longer know where your home is since when you left your
exchange country a part of your heart stayed there, but that is not always a
bad thing.”
"Jos haluaisi lähteä vaihtoon, niin
mitä maata suosittelet?"
Yhtä maata
on hieman vaikea suositella, sillä kaikissa maissa on omat hyvät ja huonot
puolensa. Se mihin maahan lähtee, riippuu ihan siitä mitä haluat vaihtovuodelta,
millainen ihminen olet, minkä kielen haluat oppia sekä myös tietenkin siitä
minkälaisesta kulttuurista on kiinnostunut. Itse luulin Englantiin lähtiessäni,
että kulttuuri olisi ollut melko samanlainen Suomeen verrattuna, mutta olin
kyllä pahemman kerran väärässä. Tästä opimme, että ei kannata lähteä merta
edemmäs kalaan, esimerkiksi jos haluat oppia englantia, miksi lähteä kauas
USA:an, Australiaan tai Uuteen-Seelantiin, kun voit ihan hyvin viettää mahtavan
vuoden Iso-Britanniassa tai Irlannissa.
Jos nyt
tiivistän mun pointin tässä asiassa, niin sillä ei ole mitään väliä lähdetkö
vaihtoon Ruotsiin, Viroon, Saksaan, Italiaan, Intiaan, Japaniin,
Etelä-Afrikkaan, Argentiinaan, Costa Ricaan vai Kanadaan, pääasia on se että
lähdet!
“Doing an exchange year you learn a
lot of things that you would not be able to learn while you are sitting in a classroom
in your home country. Plus you learn to communicate in a different language.”
I
cannot tell you it is easy, but I can tell you it will be worth it.
